/ru/
связывать
/en/
1. (įpareigoti) bind, oblige; 2. žr. sieti
склонение/спряжение слова
глагол| indicative. | ||||
|---|---|---|---|---|
| present | past | past frequentative | future | |
| 1p.sg. | saistau | saisčiau | saistydavau | saistysiu |
| 2p.sg. | saistai | saistei | saistydavai | saistysi |
| 3p.sg. | saisto | saistė | saistydavo | saistys |
| 1p.pl. | saistome, saistom | saistėme, saistėm | saistydavom, saistydavome | saistysim, saistysime |
| 2p.pl. | saistote, saistot | saistėte, saistėt | saistydavot, saistydavote | saistysit, saistysite |
| 3p.pl. | saisto | saistė | saistydavo | saistys |
| subjunctive. | ||
|---|---|---|
| sg. | pl. | |
| 1p. | saistyčiau | saistytumėm, saistytume, saistytumėme |
| 2p. | saistytumei, saistytum | saistytumėt, saistytumėte |
| 3p. | saistytų | saistytų |
| imperative. | ||
|---|---|---|
| sg. | pl. | |
| 1p. | saistykim, saistykime | |
| 2p. | saistyki, saistyk | saistykite, saistykit |
| 3p. | tesaistai, tesaisto | tesaistai, tesaisto |