/ru/
одуреть; помешаться
/en/
go mad/crazy; become foolish
склонение/спряжение слова
глагол| indicative. | ||||
|---|---|---|---|---|
| present | past | past frequentative | future | |
| 1p.sg. | papaikstu | papaikau | papaikdavau | papaiksiu |
| 2p.sg. | papaiksti | papaikai | papaikdavai | papaiksi |
| 3p.sg. | papaiksta | papaiko | papaikdavo | papaiks |
| 1p.pl. | papaikstam, papaikstame | papaikom, papaikome | papaikdavome, papaikdavom | papaiksim, papaiksime |
| 2p.pl. | papaikstate, papaikstat | papaikote, papaikot | papaikdavot, papaikdavote | papaiksite, papaiksit |
| 3p.pl. | papaiksta | papaiko | papaikdavo | papaiks |
| subjunctive. | ||
|---|---|---|
| sg. | pl. | |
| 1p. | papaikčiau | papaiktumėm, papaiktumėme, papaiktume |
| 2p. | papaiktum, papaiktumei | papaiktumėte, papaiktumėt |
| 3p. | papaiktų | papaiktų |
| imperative. | ||
|---|---|---|
| sg. | pl. | |
| 1p. | papaikime, papaikim | |
| 2p. | papaiki, papaik | papaikit, papaikite |
| 3p. | tepapaiksta, tepapaikstie | tepapaikstie, tepapaiksta |