|
|
|
|
литовский словарь / išstatinėti | | išstatinė́ti (išstatinė́ja, išstatinė́jo) džn. выставлять/выставить
склонение/спряжение словаглагол
indicative. |
---|
| present | past | past frequentative | future |
---|
1p.sg. | išstatinėju | išstatinėjau | išstatinėdavau | išstatinėsiu |
---|
2p.sg. | išstatinėji | išstatinėjai | išstatinėdavai | išstatinėsi |
---|
3p.sg. | išstatinėja | išstatinėjo | išstatinėdavo | išstatinės |
---|
1p.pl. | išstatinėjam, išstatinėjame | išstatinėjom, išstatinėjome | išstatinėdavome, išstatinėdavom | išstatinėsime, išstatinėsim |
---|
2p.pl. | išstatinėjate, išstatinėjat | išstatinėjote, išstatinėjot | išstatinėdavot, išstatinėdavote | išstatinėsit, išstatinėsite |
---|
3p.pl. | išstatinėja | išstatinėjo | išstatinėdavo | išstatinės |
---|
subjunctive. |
---|
| sg. | pl. |
---|
1p. | išstatinėčiau | išstatinėtume, išstatinėtumėm, išstatinėtumėme |
---|
2p. | išstatinėtum, išstatinėtumei | išstatinėtumėt, išstatinėtumėte |
---|
3p. | išstatinėtų | išstatinėtų |
---|
imperative. |
---|
| sg. | pl. |
---|
1p. | | išstatinėkim, išstatinėkime |
---|
2p. | išstatinėki, išstatinėk | išstatinėkite, išstatinėkit |
---|
3p. | teišstatinėja, teišstatinėjie | teišstatinėja, teišstatinėjie |
---|
|